Hei, hei rakkaat...

Ceide Cliff ❤️ 10.4.2008-27.6.2020
V.K. Hero ❤️ 27.4.1995-27.6.2020

Nämä kaksi parasta kaverusta pääsivät nyt yhdessä viimeiselle matkalleen ikivihreille laitumille. Ne tarkkailevat meitä nyt tuolta pilvien reunoilta. Ne eivät tunne enää ollenkaan kipua. Sepon mahaan ei satu eikä Sakkea satu minnekään ❤️ Ikävä on suuri ja tuntuu että se ei varmaan koskaan helpota... Näitä kahta satuponia ei voi korvata ❤️ Kuten äiti sanoi: "toisaalta se on hyvä että nyt ei tarvii surra enää tulevaa, nyt tarvii surra vaan mennyttä."  Kun ponit oli lopetettu, oli jotenkin helpottavaa tietää että niillä on nyt hyvä olla.

Sydäntä riipaisee nähdä,  kuinka tärkeitä Seppo ja Sakke oli ja on edelleenkin meille ja jopa meidän suvulle. Jopa mun iskä, joka aina väitti että ei tykkää meidän poneista, tihrusti kyyneleitä lopetuksen aikana. Riipaisee myös ajatella kuinka tärkeä Sakke oli Niinalle. Sakke on ollut Niinan omistuksessa melkein 20 vuotta 😲
 Heräsin lauantai aamuna puoli 7 ratsastamaan Sepon viimeistä kertaa.. Kello 8 äiti antoi poneille rauhoittavaa, jolloin oli aika hyvästellä nämä kaksi ihanuutta. Leikkasin Sepolta häntäjouhet ja harjajouhet muistoksi ❤️ Sain myös Sakelta tupsun jouhia. Halasin Seppoa pitkään ja pidin sen ihanan pehmeää turpaa sylissäni. Ajattelin, että: "Viimeinen kerta kun saan tuntea tämän maailman tärkeimmän ponin henkäyksen." Itkin tallissa pitkään Sepon pää sylissäni ja tuntui että Seppo tiesi että se oli valmis lähtemään paikkaan jossa ei enää tunne kipua. Halasin myös Sakkea, jonka jälkeen ponit oli jätettävä muiden käsiin. Nyt ponien hauta on niiden vanhalla laitumella, mäen päällä, josta ne voivat tarkkailla meitä ❤️
Oon niiiin kiitollinen ajasta jonka sain näiden ponien kanssa viettää. Saken kanssa aikaa oli vähän enemmän ja Sepon kanssa vähän vähemmän, mutta se aika on siltikin arvokasta❤️

Levätkää rauhassa maailman tärkeimmät ponit 💗

Ponien hauta ♥️

Aika kuluu...

Viime kirjoituksesta on jo kolme vuotta.. huh! Näiden vuosien aikana on tapahtunut vaikka ja mitä.


Oma poni... se mistä oon nyt pitkään haaveillut, oikea valkoinen satuponi. Ceide Cliff tutummin "Seppo" on Irlannista tuotu 12-vuotias connemaraponi. Alun perin Seppo meni Sissille koulutukseen ja Sissiltä Seppo  löysi tiensä meille 💗

                                                       

Talli kotiin...  kun hankittiin Seppo samalla tehtiin meille kotiin oma talli, mihin muutti aluksi äidin hevonen Hindu, Sakke ja Seppo.. Meidän talli on tehty vanhaan navettaan, jossa lehmien sijaan asustaa nyt Seppo ja Sakke. Tarhat ja laitumet on ihan meidän kodin vieressä.

      

Käytiin myös heppamessuilla v.2018 kisaamassa Kaamos Cupin finaali, ajateltiin että Seppo saa hirveän kohtauksen joten varustauduttiin puolisilmälapuilla  ja äänieristetyllä korvahupulla. Poni ei pelännyt yhtään! Mulla on super poni!!❤️

Oltiin käyty jo monissa kisoissa 90 cm asti, kunnes kaaduttiin kisoissa esteellä ja Sepon jalka jäi puomin väliin :(  Noh.... Kun aluksi katsottiin sitä paikallisen eläinlääkärin ultralla kuvassa näkyi jännevamma, mutta käytiin myöhemmin Teivon klinikalla kunnon ultrassa ja siellä meille kerrottiin että Sepolla on vain ruhje jalassa😃

Tässä Teivon klinikalla.



Kaatumisen jälkeen Seppo on alkanut jännittää hyppäämistä ja nähtiin parhaimmaksi siirtyä kouluratsastuksen puolelle. Niinpä, mä joka oon henkeen ja vereen esteratsastaja 😲
No mutta, esteratsastushan on kouluratsastusta esteiden välissä niinkun jotkut  viisaat on mulle sanonut. Ja meillä onkin Sepon kanssa mennyt koulupuolella ihan hyvin! Alun vaikeuksien jälkeen, ollaan kisattu jo 2-tasolla helppo B ratoja reilulla 60%😍 Mulla on niiiin hieno poni!! Kun Sepolla rupesin ratsastamaan käytiin 1-tason helppo C luokkia alle 60%. Ollaan kehitytty ihan super paljon tänä kolmena vuonna! 
Ollaan myös käyty Hämeen aluevalkuissa koulupuolella, mutta nyt monta kertaa jäi väliin Sepon sairasteluiden takia 😕

Viime vuoden lopulla Seppo alkoi regoimaan satulavyön kiristämiseen ja mahaan koskemiseen. Kaikenlaista kokeiltiin ja joulukuussa käytiin Teivon klinikalla. Syy oireiluun jäi siltä reissulta mysteeriksi ja nyt tämän vuoden tammikuussa käytiin Sepon kanssa Hyvinkään klinikalla Jonna Jokisalolla. Klinikalla selvisi, että Sepolla on suolistotulehdus 😩
Aluksi poni sai kortisoni-kuurin ja Gastrogard-kuurin. Oireet palasivat kortisonikuurin päätyttyä ja suolistotulehdus osoittautui kroonseksi. Suolisto oli tosi paksu...Sitten sille syötettiin Antepsinia ja lisää kortisonia ja nyt se syö Salazopyriniä 3 kertaa päivässä.

Nyt Seppo voi jo paremmin ja varmaan vieläkin paremmin kun pääsee laitumelle 😍

Voisin nyt  alkaa tännekin jotain kirjoittelemaan, jos muistan 😆